Hetki tässä ehti vierähtää kun olin viikon lomailemassa etelässä (tyhjentämässä porukoiden jääkaappia) ja jussia viettelemässä Lappeenrannassa. Minilomastani en jauha sen enempää kuin, että oli jees päästä nyt varmaan ainoan kerran koko kesänä moikkaamaan tuttuja ja hullua sukua tuolla etelämmässä.
Se mistä tulin tänään jauhamaan liittyy kyllä vahvasti meikän etelän reissuun. Tapojeni mukaan, en lähtenyt takaisin pohjolaan ilman kotiin viemisiä, mutta tällä kertaa matkalaukkuun pakkautui mukaan muutakin kuin vain ruokaa.
Aika hyvin lähimmäiseni jo tietävätkin innostukseni vanhoihin esineisiin sekä vintageen. Näin ollen saankin vähän väliä kyselyäporukoilta ja isovanhemmilta haluaisinko itselleni milloin mitäkin tavaraa. Esimerkkinä nyt vaikka tällä hetkellä käytössäni oleva Arabian palapeli-astiasto, mikä on 60-luvulta sekä maamoni vanha hääpuku 50-luvulta.
Tällä kertaa isovanhempani halusivat taas muistaa minua jollain. Nyt kun olen heidän mielestään "aito lapin tyttö" halusivat he antaa minulle muutaman esineen, joita ovat muinoin lapin reissuillaan hankkineet matkamuistoiksi.
Itse en niinkään piittaa mistään "hyllykoristeista" (ne hyllyt on muutenkin jo aivan liian täynnä kaikkea rojua), mutta näin kauniiden esineiden vastaanottamisesta kieltäytyminen ei tullut kuuloonkaan. Kaiki esineet ovat siis käsin koristeltuja ja poronluusta veistettyjä. Pari niistä olikin niin huikeita, että halusin ne saada itselleni jollain tavalla käyttöön.
Toinen niistä on kirjeveitsi. Meikälle ei kuitenkaan tule enää melkein ollenkaan kirjeita ja kaikki laskutkin tulevat sähköisesti niin eipä tuolle mitään oikeata käyttöä olisi ollut. Keksinkin hiukan tuunata sitä laittamalla veitsessä valmiina olleeseen reikään korvakorukoukun. Näin veitsestä tulikin helposti ja nopeasti uniikki ja näyttävä korvakoru. Sopii muuten aika hyvin yhteen meikällä korvissa olevien venytysten kanssa. Tuo mukanaan soppelia etnistä vibaa.
Korulinjalla jatkoin toisenkin esineen kanssa. Siistein näistä kaikista esineistä oli hyvin taidokkaasti a koristeellisesti tehty morsian lusikka. Noita on ilmeisesti aikoinaan (tai mistä minä tiedän vaikka nykyäänkin) sulhot valmistaneet morsmaikuilleen lahjoiksi. Itse nyt en vielä (varmaan ikinä) naimisiin ole menossa, mutta se ei tarkoita, ettenkö lahjaa arvostaisi. Lusikka itsessään oli minusta jo valmis koruksi, joten kotona päädyin lisäämään siihen sopivan ketjun ja nyt voinkin mennä kaupngille esittämään lappilaista morsiota.
Minusta kaikissa näissä vanhoissa esineissä kiehtoo eniten niiden tarinat (sitten heti ulkonäön jälkeen) ja näidenkin kohdalla minusta on hauskaa se, että kuinka ne vuosien jälkeen ovat minun mukanani palanneet takaisin alkuperäisille seuduilleen. (No ei ihan, pohjoisemmasta ne on, mutta melkein on melkein.) Verrattaen vielä nykypäivän poronsarvi-turisti-krääsä-koruihin nämä ovat minusta oikeastikkin hienoja matkamuistoesineitä ja nyt toki minullekkin muistoesineitä niiden antajista.
Lahjoista päästäänkin melkein sulavasti seuraavaan tapaukseen. Kuten jo aimmassa kirjoituksessani kerroin, etten malta odottaa pääseväni taas käymään Porvoossa olevaan Doris&Duke seconhandiin, oli minun tällä reisulla aivan pakko käydä siellä. Tälläkään kertaa en joutunut pettymään vaikka aluksi pyörin liikettä ympäriinsä kuin pieru nahkahousuissa löytämättä mitään kovinkaan mielenkiintoista. Oltiinkin jo lähdössä kun silmiini osui hiukan rekkien takana piilossa ollut laukku. Eilä mikä tahansa laukku, vaan sydämeni hurjasti pamppailemaan saanut valkoinen, vintage käsilaukku. (Tosiaan minä en hirveästi yleensä laukuista innostu) Kahta kertaa en varmaan edes ehtinyt miettiä, kun totesin, että minä todella haluan sen. Värimaailma oli minulle aivan täydellinen ja se oli muutamaa tahraa lukuunottamatta huippukunnossa. Myyjäkin totesi ettei ollut edes ehtinyt puhdistaa sitä kun se oli vasta tullut ja antoikin samasta syystä alennusta.
Minun onnekseni helluni vielä suostui maksamaan sen "koska ei ollut ikinä ostanut minulle mitään lahjaa" ja ehtona, että meikä maksaa seuraavan kerran ulkona syömiset. Tässä tilanteessa oli hyvin helppo sanoa: SOVITTU!
Laukku ei itseasiassa ollut ainokainen löytö samaisesta paikasta. Nimittäin juuri ennen maksamista onnistuin bongaamaan yhden toisenkin jutun, mutta siitä lisää vähän myöhemmin ;)
Edit: Jouduin kirjoittamaan tämän tekstin kahdesti, koska ensimmäisen blogger hävitti. Niinpä tästä viimeistä jäi uupumaan (kaiken kyrsiintymyisen ja turhaantumisen aiheuttmasta lahopäisyydestä johtuen) Se hienoin juttu, minkä mukaani sain.
Niinkuin aiemmin kerroin, olin ajatellut ostaa oman kameran itselleni kesällä, mutta yllätys olikin suuri kun vanhempani olivatkin päättäneet tästä tietämättä hankkia minulle kameran "palkinnoksi ahkeruudestani". Ette voi kuvitellakkaan kuinka iloisesti yllätyin tästä lahjasta. En todellakaan olisi odottanut, että vanhemmat mulle enää näinä ikävuosina (kun eivät ole ennenkään) mitään näin arvokasta lahjaa hankkisivat. Itse kameran suhteen päädyttiin siihen samaan lopputulokseen, mitä olin itsekkin miettinyt. Eli vanhempani "lunastaisivat" minulle siskoni vanhan Canonin eos 40D:n, mikä oli muutenkin myynnissä ja, jonka olin jo itselleni varannut ostaakseni sen. Bonuksena tähän päälle vielä tuli käytetty 250mm objektiivi sekä uusi 50mm objektiivi 1.8 aukolla (joka tuli tänään postissa!). Odotan nyt kyllä innolla, etä pääsen kunnolla tutustumaan tuohon vehkeeseen ja opettelemaan sillä kuvaamista. En kuitenkaan halunnut järkkäriä siksi, että saisin "helposti hienoja kuvia" vaan ihan oikeasti perehtyä erilaisten aukkojen, valotusaikojen, tarkennusten ym. tuomiin mahdollisuuksiin.
Olen kyllä nyt kuin lapsi jouluna into piukeena ennen joulupukin tuloa näistä kaikista "lahjuksista".
mutta nyt
Ciao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti