Getting ready for creep you out!

En tiedä kuinka monelle blogiani lukevalle tulee yllätyksenä (tai sitten ei ollenkaan), että harrastan burleskia. Tai no en tiedä voiko harrastamiseksi vielä laskea sitä, että vuoden aikana olen esiintynyt vasta kahdesti. Joillekkinhan tämä on elämäntapa ja työ, mutta itselläni touhu on vielä aika lapsen kengissä, silti rakastan tätä touhua yli kaiken!

Olen mukana ryhmässä Midnight sun burlesque, joka toimii täällä pohjoisen perukoilla ja pääsääntöiseti Rollossa. Tilauskeikkojen lisäksi ollaan nyt myös alettu järjestämään vähän isompia, koko illan burleskispektaakkeleja ja viime lauantaina Halloweenin kunniaksi pistettiin Sfäärissä pystyyn Creepshow! Ideana siis oli tehdä Halloweenin teemaan sopivia esityksiä ja järjestää viihdykettä pyhäinpäivän juhlijoille.
Sattuneista syistä (lue sininen tukka), halusin esittää hahmoa, joka varmasti on tuttu jokaiselle Tim Burtonin elokuviin tutustuneelle ihmiselle: Corpse Bridea. (Mainattakoon tosiaan, että itse olen kyseisen leffaohjaajan suuri fani.) Ryhmämme toimii täysin omien kykyjensä ja osaamisensa varassa, eli me itse suunnittelemme omat esityksemme, asumme ja kostyymimme. Onneksi kuitenkin on ryhmän tuki aina mukana ja ainaa saa kysyä apua oli kyse mistä tahansa, neuvoista esiintymisvaatteiden ompeluun.
Pari viikkoa sitten, jouduin kuitenkin paniikkiin kaikista tulevista dead lineistä ja olin ihan varma, etten mitenkään pystyy kasaamaan kokoon esitystä kahdessa viikossa, puhumattakaan ompelemaan esiintymisasua. (Loser me) Lupauduin kuitenkin olemaan apuna kaikessa muussa mahdollisessa mihin vain tarvittaisiin. Päädyinkin sitten olemaan ruumiina kahdessa muussa esityksessä.

Joskus sitä oma luova hulluus tosin yllättää. Viikko ennen H-hetkeä oltiin yhdessä tekemässä ensimmäistä (ja viimeistä) läpivetoa ja erinäisten esitykseen liittyvien seikkojen takia päädyin kuitenkin tekemään oman numeron. Tosiaan se mihin ei omasta mielestäni olisi kaksi viikkoa riittänyt päätin nyt tehdä viikossa.

Aluksi sisäistyminen rooliin. Miltä näyttäisi ihmis corpse bride?

Miten luoda viikossa haudassa maanneen näköinen häätyyli, alusvaatteineen?

Miten nää vaatteet saa toimimaan oikeasti käytännössä? (Välissä niiden vaatteiden metsästys, kokoaminen ja ompelua, ompelua, pari unohtunutta nuppineulaa, tuskan huutoa ja vielä lisää ompelua)

Niin mitä jos sitä maalaisikin vaikka koko vartalonsa esitystä varten kalmoksi!

No mekko on sentään valmis, mutta mikään muu ei...

Aiheeseen virittävät elokuvat on todella tarpeellinen osa kokonaisuutta.

Niin ja saakeli pitäis se sopiva musiikkikin löytää! (Ei tosin lopulta tullutkaan tältä levyltä, tuli tämäkin moneen otteeseen kuunneltua läpi. Hyvä soundtrack btw.)

Viikkoo tiivisti neljän seinän sisällä (muka koulu juttuja tehden) ja lauantaiksi olikin esitys kasassa ja, jopa harjoiteltuna! (Ihme kyllä mahduin treenaamaan omassa pikku "olkkarissani".)

Se miten itse ilta meni, siitä ehkä lisää myöhemmin ;)

Nyt toivotan hyvät yöt!

You'll never know what happens next

Hellurei ja hellät tunteet teille!

Hetkeen tälläkään saitilla ole tullut oltua, mutta eipä halu tämän blogin pitämiselle ole hävinnyt mihinkään. Syksy vaan on päättänyt tuoda tullessaan kaikennäköstä ja olen hyppinyt pää kolmantena jalkana sinne sun tänne ja vielä vähän tuonnekkin. Niin fyysisesti, terveydellisesti kuin henkisesti. Hyvä kun on itsekkään kyydissä pysynyt.

Pari viikkoa sitten tuli eteen muutto muutaman mutka mukanaan. Kimpsuja ja kampsuja tuli pakattua jo pari viikkoa ennen virallista muuttopäivää, mutta ei se yhtään muuttoa tuntunut helpottavan. Eikä sekään, että tuleva asunto oli seuraavassa rapussa ja ensimmäisessä kerroksessa. Kaikki se tavaroiden roudaaminen, loppusiivoaminen, tavaroiden purkaminen ja järjestely sekä vielä perään uudestaan siivoaminen onnistuvat syömään ihmistä joka tapauksessa. (Onneksi sentään muuttoapu oli loistavaa ja alkoholia oli tarpeeksi.)

Home sweet home <3

Noh onneksi tämä minun uusi pieni yksiöni alkaa jo hyvin muistuttamaan mieleistä ja ennen kaikkea kotia. Eikä alun pelkoni ja tuskailuni siitä, miten saan omaisuuteni mahtumaan 30 neliöön lopulta ollutkaan aiheellista. (Täällä siis on jopa ihan tilaa liikkuakkin!)

 Yksi ei niin mukava yllätys tässä kuitenkin tapahtui viime viikolla, kun uusien naapureiden putkiremontin sekä meikäläisen senään poratun reiän takia heräsin yhtenä päivänä siihen kuinka koko oma asunto oli kuorrutettuna betonipölyllä. Kivaa lisäpuuhaa kun sai puistella kaikki tekstiilit, pyyhkiä pinnat ja esineet, sekä imuroida koko asunto läpikotaisin. Pieni tulenkatkuinen viesti tuli kyllä laitettua remppamiesten työnjohdolle tästä eli saas nähdä mikä on homman lopputulema. (Kyllä ne lupas jo tulla imuroimaan mun matot. Herttasta. Tästä ei vaan ihan pelkällä imuroinnilla olis selvinny.)

Opiskelujakin on tältä vuodelta takana kohta jo kaksi kuukautta. Rivakkaan tämä vuosi tuntuu menevän  kuten edellinenki  kun tasasin väliajoin iskee deadline paniikki. Ainakin ne onnistuu pitämän mielen vireänä ja fokuksen melkein siinä olennaisessa. Enemmän olen kyllä ollut innoissani tästä vuodesta kuin  edellisestä, jolloin muutenkin tunsin olevani jossain henkisessä lukossa. Ehkä alan jopa pikku hiljaa mieltämään tämän kaupungin kodikseni. Myönnän kyllä, että kesän lopussa iski aika paha luovutusmoodi päälle ja olin jo pakkaamassa tavaroitani palatakseni takaisin etelään. Täällä sitä kuitenkin lorvitaan vieläkin. Onneksi, sillä ainakin nyt alkuvuodesta on ollut ja on tulossa paljon mielenkiintosia prokkiksia. Ikävänä puolena vaan se, että tahti on aikamoinen ja välillä tuntuu siltä, ettei pysty repimään itsestään irti sitä kaikkein parasta mahdollista kun on niin monta suuntaa mihin sitä pitäisi repiä.

Huovutuskokeiluja tulevaan mallistoon

Oman haasteensa tähän on vielä tuonut häränpyllyä heittänyt immuniteetti, joka on päättänyt kiusata kesästä asti. Ilmeisesti kesän stressipiikki teki tehtävänsä ja voisin väittää elimistöni olevan aika huonossa jamassa sisuskaluja myöten. Pisteenä ii:n päälle vielä allerginen ihottuma, joka iskee nykyään päivittäin. Koska stressi ei sinällään ole kadonnut mihinkään, olen yrittänyt löytää muita keinoja voida paremmin ja mm. aloitin joogan sekä pistin viikko sitten ruokavalioni täysin uuteen uskoon. Aikaahan se vie ennenkuin pystyy sanomaan auttaako nämä muutokset, mutta nyt syvästi toivoisin, että loppuvuosi menisi edes hiukan terveemmissä merkeissä.

Vaikka tämä meni nyt aikalailla voivotteluksi ärsyyntymisestä ja stressistä, niin kyllä tässä pääpystyssä eteenpäin puserretaan niinkuin se kuuluisa mummo lumihangessa. (Jota täälläkin kohta taas tulee olemaan ihan riittämiin.) En kuitenkaan haluaisi nähdä itseäni luovuttajapersoonana, vaikka muutamasti on tullut vietettyä öitä valvoen itku silmässä kun mistään ei tunnu tulevan mitään. Palo tätä opiskelemaani ammattia kohtaan on kuitenkin sen verran suuri, että se auttaa puristamaan jo loppuneista voimavaroista vielä hiukan lisää jatkaa. Lisäksi kohta hyvin konkreettiseksi tuleva, ensivuodelle suunnittelemani vaihtarivuosi pakottaa myös yrittämään vielä vähän enemmän lisää. Kuitenkin suunnitelmani tuon vaihtarivuoden suhteen ovat aika kunnianhimoiset, joten se vaatii paljon duunia jo ennen sinne lähtemistä.

 Meidän koulutusalasta ja tuosta vaihtoon lähdöstä voisin kirjoitella ihan omat jutut, missä avaan asioita hiukan tarkemmin, ettei tästä vuodatussepustuksesta nyt tulisi turhan laaja ja niistä haluaisin muutenki kirjoittaa hiukan laadukkaammat tekstit.

Nyt kuitenkin painaa uni pollaa, joten minä käyn maate. 

Adios ja nukkukaa tekin hyvin!

The cruelty of fashion world part 1

Tälläisillä mietteillä alkoi meikän maanantaiaamu. Ennen yliopistoelämää minusta tuntui, että yritin elää jonkinnäköisessä kuplassa. Ei niin, ettenkö olisi tiennyt mitään maailman menosta vaan siten, etten suostunut hyväksymään niitä faktoja mitä tiesin. Vuosi sitten aloitettuani vaatesuunnittelijan opinnot minun oli pakko kohdata näitä faktoja ja oppia hyväksymään ne. Ei siksi, että yliopistossa opiskeltaessa kannattaa muutenkin avartaa vähän näkemyksiään ja tutustua faktoihin, vaan myös siksi, että minä opiskelen alaa, joka on suurimmalta osin läpimätä. Sen lisäksi että minä hyväksyn totuuden, on tunnustettava, että vastuu tästä maailmasta on meillä kaikilla. Kulutushysteria ja luonnonvarojen tuhlailu on pysäytettävä!

Rajaan vastuunkannon ja ongelmien käsittelyn tekstissäni muoti- ja vaatemaailmaan, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti läheisiä. Sen lisäksi että olen tuleva suunnittelija, olen sitä kohderyhmää kenelle suurin osa nykyajan muodista ja vaatetarjonnasta suunnataan - nuori nainen.

Eikö olekin hienoa, kun olet kaupoissa kiertelemässä ja löydät jonkin aivan ihanan vaatteen. Eikä se maksa kuin vaivaiset kymmenen euroa - todellinen löytö siis! Miksei saman tien ostaisi vaikka kaksi, kun halvalla saa? Todellisuus tämän aivan ihanan, halvan vaatteen takana on kuitenkin kaikkea muuta kuin se nopea materialismihekuma. Luulisi, että alhaisen hinta saisi tuntosarvet vipattamaan, mutta harvoin näin tuntuu tapahtuvan. Nämä niin sanotut, halpoja vaatteita myyvät, fast fashion -ketjut, kuten Topshop, Gina Tricot, H&M, Zara, pitävät kulutuksen tasaisena ja myynnin voitokkaana, tuottamalla jatkuvasti uutuuksia. Catwalkeilta tuttu kahden sesongin vaihtuvuus ei toimi ketjuvaateliikkeissä. Nämä kun tuottavat uusia sesonkeja 12 vuodessa eli kauppoihin tulee uuden sesongin vaatteita joka kuukausi.
"Mutta hei jee, uusia kivoja vaatteita, mun pitikin löytää jotain uutta ensviikon kissanristijäisiin, kun koko muu vaatekaappi on jo niin nähty!" Voihan tuon asian näinkin nähdä, mutta omaa ilakointiani häiritsee se tosiasia, että 145 000 tonnia tekstiilejä päätyy kaatopaikalle joka vuosi. Nii-in, kun se vanha vaate on jo niin nähty, esimerkiksi hajonnut toisessa pesussa, päätyy se muiden kaltaistensa kanssa kierrätykseen tai kaatopaikalle. On huomion arvoista, ettei luku ole mikään maailmanlaajuinen otanta, vaan sisältää pelkästään määrän, joka tuotetaan pelkästään Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Siitä voi jokainen sitten itse päätellä kuinka paljon loput, eli noin 6 979 600 000 ihmistä, heittää kledjujaan kaatopaikalle ja kuinka paljon tuon muun maailman tehtaatkin synnytävät tekstiilijätettä.

Vaikka olisikin kyse luonnonkuidusta, ne sisältävät niin paljon kaikkia kemiallisia, vaikeasti hajoavia aineita ettei tekstiilijäte sieltä kaatopaikoilta mihinkään maadu. Puhumattakaan kaikista vaatteisiin käytetyistä, myrkyllisistäkin kemikaaleista, jotka tätä kautta päätyvät luontoon. Tai siitä että ylipäätään sekajätteen mukana kaatopaikalle päätyvän maatuvan jätteen metaanipäästöt ovat mittavia.
Minusta on todella loistavaa, että monet ihmiset kierrättävät vanhoja tekstiilejään myymällä kirpputorilla, viemällä keräyslaatikkoon tai muihin tekstiilien keräyspisteisiin. Vanhat tekstiilit voidaan kierrättää suht' tehokkaasti ja erilaisin menetelmin valmistamalla vanhoista kankaista uusia (koskee niin luonnonkuituja kuin synteettisiä materiaaleja) sekä hyödyntämällä niitä energiantuotannossa. Miksi kuitenkin edelleen noin 75 prosenttia tekstiilijätteistä päätyy kaatopaikoille?

Minusta on kyseenalaista, että esimerkiksi H&M vastaanottaa kaikkea tekstiilijätettä, lahjoittaakseen sitä vastaan lahjakortteja omaan liikkeeseensä. Tekstiilien kerääminen on itsessään hyvä idea, mutta ympyrä sulkeutuu annettaessa lahjakortteja, jotka voidaan käyttää tukemaan uuden tekstiilijätteen tuotantoa. Kukaan ei pakota käyttämään lahjakortteja, mutta niin sanotun "ilmaisen rahan" houkutus on suuri. Kämppikseni kertoi hänelle sattuneesta tapauksesta, kun hän oli vienyt pussillisen ystävänsä vanhoja vaatteita H&M-liikkeeseen. Tarjottaessa edellämainittua lahjakorttia hän kieltäytyi vedoten kulutustottumuksiinsa, joihin kyseinen liike ei kuulu, ei hänen vastusteluaan hyväksytty. Lahjakortti tyrkyttämällä tyrkytettiin hänelle. Lensi lopulta sitten roskiin kyseinen paperilipuke.

Vaateteollisuuden kierous ja voitontavoittelu eivät kuitenkaan lopu nopeaan vaihtuvuuteen. Miten voimme yksilöinä tähän vaikuttaa? Vai voimmeko? Ovatko muoti ja uudet vaatteet välttämättömyys ja miksi?

Tämä postaus on minulle ensimmäinen laatuaan. Aihealue on laaja, joten päätin jakaa teeman osa-alueisiin, joiden yhteydessä jaan tietoa höystettynä omalla ajatuksenjuoksullani. Toivon kirjoitusteni herättävän keskustelua, sillä aihe koskettaa meistä jokaista.
Jakakaa siis ajatuksianne tästä aiheesta - olis super jees!

Ja lopuksi  pyydän hartaasti jokaista tämän lukenutta jatkossa kiikuttamaan ylimääräiset rättinne ja lumppunne kierrätettäviksi, ellette niin jo tee.

Miten te itse koette jatkuvasti vaihtuvan vaatetarjonnan vaikuttavan kulutuuksenne? Vai ettekö koe sen vaikuttaneen ollenkaan?

Peace and love immeiset sekä hyvää yötä!

.

You throw things away, I make clothes from them part 2.

Yöpöksyt

Materiaali: saatu vanha pöytäliina. Vyötäröllä kiristettävänä vanha silkkinauha.

Itse vapaasti kaavoitetut.

Yläosa: Seppälä

Unilelu: 5v. synttärilahja (kyllä, nukun edelleen se vieressäni)

Kimonojakku:

Materiaali: Kiinasta alunperin ostettu ja myöhemmin minulle lahjoitettu sisustustekstiili. (en oikeastaan ole varma mikä tuo alunperin on ollut...)

Tehty zerowaste tekniikalla, eli toteutettu hyödyntämällä koko kangaspala ilman leikkuujätettä ja muodot toetutettu erilaisilla leikkauksilla ja ompeleilla.

Mekko: Seppälä

Käsikorut: Luna secondhand

Jakku:

Materiaali: Valmiiksi leikatut palat takkiin löytö kierrätyskeskuksen ilmaistukusta. Vuori kangas omista varastoista. Vetokejtu vanhasta takista

Mekko: Luna secondhand

Päähine: Kirpputorilta

Kaulakoru: BikBok

Puff it up with DIY hairspray

Terveisiä basillikammiosta. Viimeisen viikon olen (taas) maannut sitkeästi vain punkassani ja ympäröinyt itseni nenäliinoilla, kuumemittarilla ja tunkenut itseni täyteen nenäsumutetta, buranaa ja mustaviinimarjamehua. Unohtamatta taukoamatta pyörinyttä netflixiä. Äitinikin jo vitsaili, että  voisin melkeen jo kirjoittaa koulujen alkamis viikon kohdalle kalenteriini: kipeänä. Tähän tiettyyn aikaan sairastaminen on minulle jo nimittäin traditio.

Mutta sitten päivän aiheeseen. Viikon nyt maattuani ja hiukan virkistyttyäni päätin vihdoinkin kokata itselleni uuden "hiuslakan". Tähän asti olen ollut pelkän sokeriveden uskollinen käyttäjä ja kiinnitänyt sillä kiharat, nutturat ja kaiken mahdollisen, mutta nyt löysin pari uutta reseptiä joita ajattelin kokeilla. Nämäkin ovat kuitenkin täysin kemikaalittomia, lunnollisia ja alkoholi vapaita. Tapani mukaan siis en nyt noudata suoraan netistä löytämääni ohjetta vaan yhdistelen ja kokeilen mikä toimisi parhaiten. Tämän päiväinen keitokseni on seuraavanlainen:

Kotitekoiseen hairsprayhyn tarvitset:

5dl tislattua vettä

4 tls sokeria

Yhden ainokaisen appelssiinin (vaaleveriköille parempi on sitruuna)

6-8 tippaa eteeristä öljyä

Ensimmäinen askel on appelssiinin viipalointi ja kuorien poistaminen. Viipaleet ja tislattu vesi laitetaan yhdessä pieneen kattilaan ja annetaan seoksen lämmetä rauhassa (ei kiehua) hellan puoli teholla. Seoksen annetaan höyrystyä niin pitkään, että puolet nesteestä on haihtunut.

Tämän jälkeen seoks kaadetaan siivilän/harson/suodatinpaperin läpi niin, että suurimmat sattumat saadaan pois. Tässä vaiheessa on hyvä lisätä sokeri, sillä se sekoittuu paremmin lämpimän veteen, sen jälkeen seoksen on kuitenkin hyvä antaa jäähtyä rauhassa. (Itse tässä välissä etsin sopivan tyhjän spraypullon ja puhdistin sen odottamaan uutta sisältöä.)

Nesteen jäähdyttyä mukaan lisätään oman maun mukaan eteeristä öljyä, laventeli- ja sitrusöljyt sopivat tähän oikein passelisti. 

Sitten spray onkin valmis käyttöön kokeiltavaksi!

Oma kuontaloni koki parturisen käsittelyn tuossa eilen ja päätinkin kokeilla, saisinko tähän polkkaan lisättyä volyymiä tämän suihkeen avulla. Ylhäällä siis ihan plane letti ja alhaalla lopputulos sprayn ja pienen föönauksen jälkeen!

Lopputulos ainakin vaikuttaa hyvin toimivalta. Sokeriveteen verrattuna tämä seos on paljon hienojakoisempaa, eikä jämähdä hiuksiin samalla tavalla ja kyllä tämä tukka ihan muotonsa tuntuu pitävän kuitenkin. Muuhun muotoiluun ja kiharoihin en tätä ehtiny vielä kokeilla, mutta palailen siihen myöhemmin kun jaksan tätä reuhkaani alkaa enemmän taas laittelemaan.

Adios!

Rowaniemen Wanhat Markkinat: Luna secondhand shop fashion show

Rillumarei ja hei hei! Terveisiä Rovaniemen wanhoilta markkinoilta, joihin itse kannoin oman korteni kekoon esiinymällä muiden burleski ryhmäläistemme kanssa fiftarihenkisessä muotinäytöksessä. Esiteltävänä oli kasa aivan ihania 50-luvun henkisiä mekkoja paikallisesta Luna secondhand shopista, joista pari ajo kuolailen omaan kaappiini...

Aluksi kuitenkin touhu jo hetken tuntui kohdallani, ettei siitä tulisi mitään kaikkien aikataulu sekaannusten, parin vaihtumisen ja muiden kiireiden takia. Lopulta kuitenkin oltiin sitä mieltä uuden parin kanssa, että hitot, nyt vaan mennään ja vedetään tunteella sekä asenteella ja ofc, rautaisella ammattitaidolla homma läpi.

Kun se jännitys sitten laukesi, ei voinut muuta kuin hymyillä ja nauraa. Olihan tuo kuitenkin taas yksi opettavainen kokemus: kuinka improvisoida kävelyä, keikistelyä ja helmojen huiskutusta puolentoista minuutin ajan.

Edit: Sain näytöksesta lisää kuvia toiselta kuvaajalta, joten liitän ne nyt tähän mukaan myös. 

Kuva: Noora Oso

Kuva: Jenna Oivakumpu

Kuva: Jenna Oivakumpu

Kuva: Noora Oso

Kuva: Jenna Oivakumpu

Kuva: Noora Oso

Kuva: Noora Oso

Kuva: Jenna Oivakumpu

Kiitokset vielä mein tytyille ja etenkin ihanalle parilleni <3
Kuva: Jenna Oivakumpu

Kuvat:

Taken by Jenna Oivakumpu ja Noora Oso

Edited by me

Ja vielä kerran: rillumarei ja hei hei!

Pin-up overdose

Sain ihanan outolintusen, Miss Magpien (no okei oikea nimi on Eeva) kyläilemaan luokseni viikonlopun ajaksi etelän hämöristä. Viimeinen yhteinen aika päätettiin kuluttaa pynttäytymällä parhaimpiimpe ja pitämällä pienet kuvaus sessiot Kauppayhtiön nurkilla. Luvassa siis kuvapläjäys ja yliannostus pin-uppia, olkaa hyvät!

 

Aina ei ole helppoa kun "tuulikone" ei toimi luotettavasti.

Sitten vielä loppukevennys

Kuvista kiitos rakkaalle Eeva Snyggille <3