Hetkeen tälläkään saitilla ole tullut oltua, mutta eipä halu tämän blogin pitämiselle ole hävinnyt mihinkään. Syksy vaan on päättänyt tuoda tullessaan kaikennäköstä ja olen hyppinyt pää kolmantena jalkana sinne sun tänne ja vielä vähän tuonnekkin. Niin fyysisesti, terveydellisesti kuin henkisesti. Hyvä kun on itsekkään kyydissä pysynyt.
Pari viikkoa sitten tuli eteen muutto muutaman mutka mukanaan. Kimpsuja ja kampsuja tuli pakattua jo pari viikkoa ennen virallista muuttopäivää, mutta ei se yhtään muuttoa tuntunut helpottavan. Eikä sekään, että tuleva asunto oli seuraavassa rapussa ja ensimmäisessä kerroksessa. Kaikki se tavaroiden roudaaminen, loppusiivoaminen, tavaroiden purkaminen ja järjestely sekä vielä perään uudestaan siivoaminen onnistuvat syömään ihmistä joka tapauksessa. (Onneksi sentään muuttoapu oli loistavaa ja alkoholia oli tarpeeksi.)
 |
| Home sweet home <3 |
Noh onneksi tämä minun uusi pieni yksiöni alkaa jo hyvin muistuttamaan mieleistä ja ennen kaikkea kotia. Eikä alun pelkoni ja tuskailuni siitä, miten saan omaisuuteni mahtumaan 30 neliöön lopulta ollutkaan aiheellista. (Täällä siis on jopa ihan tilaa liikkuakkin!)
Yksi ei niin mukava yllätys tässä kuitenkin tapahtui viime viikolla, kun uusien naapureiden putkiremontin sekä meikäläisen senään poratun reiän takia heräsin yhtenä päivänä siihen kuinka koko oma asunto oli kuorrutettuna betonipölyllä. Kivaa lisäpuuhaa kun sai puistella kaikki tekstiilit, pyyhkiä pinnat ja esineet, sekä imuroida koko asunto läpikotaisin. Pieni tulenkatkuinen viesti tuli kyllä laitettua remppamiesten työnjohdolle tästä eli saas nähdä mikä on homman lopputulema. (Kyllä ne lupas jo tulla imuroimaan mun matot. Herttasta. Tästä ei vaan ihan pelkällä imuroinnilla olis selvinny.)
Opiskelujakin on tältä vuodelta takana kohta jo kaksi kuukautta. Rivakkaan tämä vuosi tuntuu menevän kuten edellinenki kun tasasin väliajoin iskee deadline paniikki. Ainakin ne onnistuu pitämän mielen vireänä ja fokuksen melkein siinä olennaisessa. Enemmän olen kyllä ollut innoissani tästä vuodesta kuin edellisestä, jolloin muutenkin tunsin olevani jossain henkisessä lukossa. Ehkä alan jopa pikku hiljaa mieltämään tämän kaupungin kodikseni. Myönnän kyllä, että kesän lopussa iski aika paha luovutusmoodi päälle ja olin jo pakkaamassa tavaroitani palatakseni takaisin etelään. Täällä sitä kuitenkin lorvitaan vieläkin. Onneksi, sillä ainakin nyt alkuvuodesta on ollut ja on tulossa paljon mielenkiintosia prokkiksia. Ikävänä puolena vaan se, että tahti on aikamoinen ja välillä tuntuu siltä, ettei pysty repimään itsestään irti sitä kaikkein parasta mahdollista kun on niin monta suuntaa mihin sitä pitäisi repiä.
 |
| Huovutuskokeiluja tulevaan mallistoon |
Oman haasteensa tähän on vielä tuonut häränpyllyä heittänyt immuniteetti, joka on päättänyt kiusata kesästä asti. Ilmeisesti kesän stressipiikki teki tehtävänsä ja voisin väittää elimistöni olevan aika huonossa jamassa sisuskaluja myöten. Pisteenä ii:n päälle vielä allerginen ihottuma, joka iskee nykyään päivittäin. Koska stressi ei sinällään ole kadonnut mihinkään, olen yrittänyt löytää muita keinoja voida paremmin ja mm. aloitin joogan sekä pistin viikko sitten ruokavalioni täysin uuteen uskoon. Aikaahan se vie ennenkuin pystyy sanomaan auttaako nämä muutokset, mutta nyt syvästi toivoisin, että loppuvuosi menisi edes hiukan terveemmissä merkeissä.
Vaikka tämä meni nyt aikalailla voivotteluksi ärsyyntymisestä ja stressistä, niin kyllä tässä pääpystyssä eteenpäin puserretaan niinkuin se kuuluisa mummo lumihangessa. (Jota täälläkin kohta taas tulee olemaan ihan riittämiin.) En kuitenkaan haluaisi nähdä itseäni luovuttajapersoonana, vaikka muutamasti on tullut vietettyä öitä valvoen itku silmässä kun mistään ei tunnu tulevan mitään. Palo tätä opiskelemaani ammattia kohtaan on kuitenkin sen verran suuri, että se auttaa puristamaan jo loppuneista voimavaroista vielä hiukan lisää jatkaa. Lisäksi kohta hyvin konkreettiseksi tuleva, ensivuodelle suunnittelemani vaihtarivuosi pakottaa myös yrittämään vielä vähän enemmän lisää. Kuitenkin suunnitelmani tuon vaihtarivuoden suhteen ovat aika kunnianhimoiset, joten se vaatii paljon duunia jo ennen sinne lähtemistä.
Meidän koulutusalasta ja tuosta vaihtoon lähdöstä voisin kirjoitella ihan omat jutut, missä avaan asioita hiukan tarkemmin, ettei tästä vuodatussepustuksesta nyt tulisi turhan laaja ja niistä haluaisin muutenki kirjoittaa hiukan laadukkaammat tekstit.
Nyt kuitenkin painaa uni pollaa, joten minä käyn maate.
Adios ja nukkukaa tekin hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti