Kuten perinteisesti, yksi asia johtaa aina toiseen. Kiitos geenieni minulla on aina ollut hyvin ohuet ja mitäänsanomattoman väriset hiukset,minkä seurauksena minulla on aina ollut jonkinsortin tyytymättömyys issue hiusteni kanssa. Lukion ensimmäisellä luokalla halusin välttämättä pitkään mustana pysyneestä tukastani platinablondin. Kampaaja suostui pyyntööni, mutta ehtona oli, että silloin jopa suhteellisen pitkät hiukseni piti leikata polkaksi. Siitä seurasi näihin päiviin asti kestänyt blondaus, värjäys, värjäys, leikkaus, blondaus, leikkaus, värjäys kierre, eikä tämä reuhka ikinä saanut lepoa ja aikaa kasvaa takaisin entisiin mittoihinsa.
Noin kaksi kuukautta sitten kun päätin, että nyt loppui hiuksilla leikkiminen, että saisivat edes hetken kasvaa rauhassa ilman älytöntä kemikaaleilla läträämistä, muistin erään kokeilun jota olin tehnyt hiuksilleni ennen blondaamista. Olin tuolloin nimittäin puoli vuotta elänyt ilman, että olin kertaakan pessyt hiuksiani shamppoolla tai hoitoaineella, pelkästään vedellä. Blondaamisen jälkeen oli kuitenkin pakko palata takaisin vanhoihin hiustenpesutottumuksiin, koska olisin muuten varmaan ollut hyvin nopeasti kalju niin radikaalin käsittelyn jäljiltä.
Tämän menetelmän, oikealta nimeltään "no poo method", periaate on hyvin yksinkertainen. Hiuksemme ovat jo valmiiksi kuollutta solukkoa ja päänahkamme tuottaa luonnollisesti öljyjä, jotka hoitavat hiusta ja hiuspohjaa. Jatkuva shampoolla peseminen pesee pois nämä luonnolliset öljyt ja päällystävät hiukset kemikaaleilla. Eli toisinsanoen, oman päänahkamme ollessa tasapainossa se tuottaa vain sen verran öljyjä mitä hiuksemme tarvitsee, jolloin hiuspohja ei myöskään rasvoitu.
Pelkkä vesipesu on luonnollisin tapa miten voimme hiuksiemme hoitaa ja toisin kun voisi kuvitella sen seurauksena ei ole likaiset ja hunokuntoiset hiukset vaan päinvastoin. Silloin kun itse tätä metodia kokeilin ensimmäisen kerran olin yllättynyt kuinka nopeasti päänahka tottui vesipesuun ja voisin väittää etteivät hiukseni ole koskaan aiemmin olleet niin tuuheat ja paksut. Hiusten katkeilu loppui myös seinään.
Hiuspohjan tottuminen tähän menetelmään vie aikansa ja on ihan normaalia, että se saattaa viedä kaksikin kuukautta. Onneksi itselläni ei ole ikinä mennyt niin kauaa, mutta on onneksi olemassa menetelmiä, joilla voi korvata shampoon ja näin ollen helpottaa siirtymää.
Tosiaan, tuossa kuukausi sitten muistin tämän kokeiluni ja päätin lähteä uudestaan kokeilemaan sitä nyt kun hiukset alkoivat pikkuhiljaa olla paremmassa kunnossa. Aluksi pesin hiuksiani pariviikkoa sooda- ja etikkavedellä, millä tosiaan voi halutessaan korvata shampoon ja hoitoaineen.
Soodan ja vedän yhsitelmä on emäksinen, millä on puhdistava vaikutus. Sooda vesi kuitenkin kuivattaa hiuksia aika paljon, koska se jättää hiussuomut auki. Etikkavesi puolestaan sulkee nämä hiussuomut ja jättää hiukset sileiksi. Itse tehostan hiussuomujen sulkeutumista aina hiuspesun lopuksi pesemällä hiukset kylmällä vedellä. (Yleensä pää alaspäin, koska urbaanilegendan mukaan se tehostaa hiusten kasvua ja on toki miellyttävämpää kun ei tarvitse kokonaan seistä kylmässä suihkussa.)
Näiden seosten suhteet ovat hyvin yksinkertaiset:
Sooda pesu
2,5 dl (lämmintä) vettä
2 tl ruokasoodaa
Etikka pesu
2,5 dl (lämmintä) vettä
2 rkl (omenaviini) etikkaa
Lämmin vesi ei ole välttämätön, mutta voin neuvona sanoa ettei kylmään veteen tehdyn seoksen päähän kaataminen tunnu kovin miellyttävältä.
Näin kaksi kuukautta tätä jatkettuani olen onnekseni saanut huomata että A) Hiukseni ovat taas tuuheat ja tuntuvat paksummilta B) kaksihaaraisia ei ole C) tuntuvat kasvavan nopeammin. Itse olen tässä vaiheessa siirtynyt melkeen kokonaan vedellä pesemiseen ja soodalla pesen hiukset ehkä kerran viikossa. Kannattaakin itse tarkkailla omaa hiuspohjaansa miten se alkaa tottumaan .
Tänä aikana olen vain kerran värjännyt normaalilla hiusvärillä juurikasvun pois, mutta kuten jo kerroin, en aio enää värjätä hiuksiani kemiallisilla aineilla.
Joudun kyllä myöntämään, että tämän vaalennusprojektin aikana olen pari kertaa joutunut turvautumaan shampooseen. Ensinnäkin toinen vaalennusmenetelmä sisältään itsessään shampoota ja toisekseen hunajan poispesu hiuksista pelkällä vedellä tai soodalla on osoittaunut turhankin työlääksi. Muuten suihkussa käydessäni en sitten ole pessyt hiuksiani muulla kuin vedellä ja onnekseni olen huomannut, ettei hiuspohja ole silti alkanut rasvoittumaan entiseen tapaansa.
Hiuspesun lisäksi käytössäni on pari muutakin ruoka-aineisiin liittyvää hiustenhoito kikkaa, mutta jottein tämä postaus paisuisi liian pitkäksi palaan niihin sitten ensikerralla :)
Edit: voisin vielä varmuuden vuoksi lisätä, että vaikka kyseessä saattaa olla hyvin haisevalta vaikuttava menetelmä, niin voin kertoa, ettei ainakaan omat hiukset ole missään vaiheessa mitenkään haisseet. Enemmän ne tuoksuu vieläkin kanelille viime vaalennuksen jälkeen.
 |
| Sit vielä kun tää kaikki olis omaa tukkaa |
Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti