QSTOCK 2014

No, ensinnäkin tuli tässä todettua, että blogatessa ei todellakaan kannata sanoa "huomenna" tai esmes "tulevana maanantaina", koska ne sanat jo itsessään kiroaa sen, ettei sillon todellakaan tule mitään kirjotettua. Itellä tosiaan eilen PITI olla vapaa päivä, mutta kuitenkin löysin yllättäen itseni eilen töistä iltavuorosta. Sen jälkeen ei mieli tehnyt muuta kuin maata sängyllä, katsoa netflixistä omituisia kauhuleffoja ja vaan lagata. 

Se nyt kuitenkin siitä selittelystä ja palataan ajassa taaksepäin viime viikonloppuun ja Qstockiin.

Kuten kaikki hyvät festari reissut, meidänkin viikonloppu alkoi älyttömällä panikoinnilla. Tai no minä panikoin, en tiedä oliko tuo toinen osapuli niin stressaantunut. Panikointi oikeastaan alkoi jo ennen vikonloppua, kun maanantaina tajuttiin, että festari on loppuunmyyty ja meillä oli vain yksi kahden päivänlippu... Sen jälkeen alkoikin älytön säätäminen, huutelu ja joka joka kolkasta kysely, että se toinen lippu saataisiin. Päätös kun oltiin tehty, että Ouluun me halutaan lähteä anygays.

Pikkuisen säädön jälkeen lopulta onnisti ja me molemmat oltiin Qstockin porteilla kahden päivän rannekkeet kourissa. Toinen väpätyksiä aiheuttanut tapaus oli kun aikoja sitten sopimamme majoituspaikka yllättäen kusikin. Qstockissahan ei ole samanlaista leirintäaluetta kuin joillain muilla isoilla festareilla vaan majoitukseksi järjestetään hotelleja ja paikkoja yleiseltä leirintä alueelta. Me taas päädyttiin kyselemään tutuilta mahdollista yöpaikkaa ja sellanen tosian järjestyikin hyvissä ajoin. Kömmähdysten kautta, jouduttiin silti pari päivää ennen viikonloppua alkaa etsimään uutta mestaa. 

Ystävämme kautta onneksi uusi paikka löytyi yllättävän kivuttomasti. Suuret kiitokset siis hänelle ja sille ihanalle naiselle, joka meidät suostui majoittamaan <3.

Perjantaina töiden jälkeen kahden aikoihin otettiin viimein suunnaksi Oulu ja Qstock. 

Perjantain asu suunnitelmia ja pakollista "fiilistelyä" ennen lähtöä

Lisää fiilistelyä ja perillä helpottunut kaksikko

Jenni Vartiaista ja hiukan maisteissa oleva festarifriidu

Volbeatia sai odotella vähän liikaakin. Päädyttiinkin lähtemään baariin kun ei jaksettu odottaa enää.

Lauantai avautui monella tapaa tukalissa tunnelmissa..

Aurinkoa, aurinkoa ja vielä vähän lisää aurinkoa

Must yhteispose ja Apulantaa

Makuja ja ryönäisen festarimuijan ryönäiset jalat

Pitihän se Megadethinkin käydä katsastamassa

All in all, festarireissu oli oikein onnistunut ja paras tapahtuma ainakin meikäläisen kesässä tähän asti. Lämpöä ja aurinkoa piisasi välillä jopa liikaakin ja etenkin toisen päivän aamu oli todella tukala. Tunnelma ja alue oli kuitenkin aivan huippuja vaikka festari meiningit tuppaakin olemaan lähinnä jonottamista ja tungosta. Entien petyin kuin pari päivää ennen festareita tuli ilmoitus, että eniten odottamani artisti, Say Lou Lou oli joutunut perumaan keikkansa. Toinen aika paljon kupoliin ottanut asia oli vesipisteiden vähyys ja niissä olevat tuhottomat jonot. No ei auta kuin toivoa, että järjestäjät ottavat tuostakin vain opikseen ja tekevät asioita toisin ensi vuonna.

Niin suuri festari hihhuloija en ole, että ajattelisin haluavani tuonne ehdottomasti ensi vuonnakin. Nyt ne on nähty, mutta Oulu ihastutti minua kaupunkina sen verran, että sinne haluan lähteä käymään ehdottomasti uudestaan paremmin ajan kanssa!

Viikonlopusta tämä ryönäinen festarimuija on kuitenkin todella onnellinen ja kiitollinen, koska seura oli se, mikä tämänkin festarin lopulta teki.

Kiitän ja kuittaan, Adios!

You throw things away, I make clothes from them

Housut:

Materiaali: Entisen kämpän verhot (tai kämpän edellisen asukin), vetoketju vanhasta mekosta.

Kaavat muokattu vanhoista 80-luvulta olevista shortsien kaavoista

Kaulakoru: Tuliainen Portugalista

Bikinit: Äidin vanhat

Mekko:

Materiaali: pohjan kangas myös entisen kämpän verhoista. Päällinen vanhan kangaskaupan poistomyynnistä. Yläosan kaava on muokattu "Vintage-mekot" -kirjan kaavoista, helmassa vapaa kaavoitus.

Kengät: Kirpputorilta

Mekko: 

Tehty lahjoituksena saadusta vanhasta kauluspaidasta.

Kaavat itsetehdyt

Hattu+vyö: H&M

Palaillaan huomenna Qstockin merkeissä! Adios!

Spicy make-up: powder and bronzing powder

Olen tällä hetkellä nyt aivan hullantunut tähän luonnollisen kosmetiikan tekemiseen. Kun huomaa vaan onnistuvansa kokeiluissaan tulee jopa vähän tyhmä olo, että miksi ei ole aikaisemmin tajunnut luonnontuotteiden monikäyttöisyyttä ja ostettavien kosmetiikkatuotteiden turhuutta. Niinhän se on, että nälkä kasvaa syödessä ja olenkin viime päivät aina töiden ja lukemisen lomassa kahlannut intternezin ihmemaailmaa ja yrittänyt löytää lisää hyödyllisiä reseptejä. 

Vaikka kaikkea hienoa olen löytänyt, on silti harmillista, että joidenkin asioiden tekemiseen tarvittavien juttujen saaminen suomesta on todella hankalaa. Siksi olenkin keskittynyt tekemään juttuja, joiden tarvikkeista suurimman osan löytää ruokakaupasta. Toisekseen, jos kerralla lähtisi ostamaan kasan kaikkia tarvittavia aineksia, tulisi kauppa laskusta aika iso. Meikälle näiden tököttien vääntäminen kuitenkin on alunperin lähtenyt liikkeelle rahattomuudesta, joten pyrinkin enemmän löytämään konsteja, jotka ovat myös kevyitä kukkarolle.

Ja täänään aionkin esitellä niistä yhden, itsetehdyn aurinko- ja irtopuuterin ohjeen. Tämän konstin olen suoraan kopioinut täältä, tosin pieniä muutoksia tekemällä.

Puutereihin tarvitset:

Arrowroot jauhetta (voi ostaa mm. Punnitse&Säästä:stä)

Kaakaota, kanelia tai muskottipähkinää

Jotain hienohkoa öljyä esim. rypälesiemen-, jojoba-, tai manteliöljyä

Mielen mukaan jotain eteeristä öljyä

Perus puuteripohjaan tulee:

2 rkl Arrowroot jauhetta

1,5 tl kaakaota, kanelia, muskottipähkinää

5 tippaa öljyjä

Lisäämällä väriä tuovien mausteiden määrää, pystyy itse luomaan juuri omalle iholle sopivan sävyn. Näin sain myös aurinkopuuteriin sopivan rusehtavan värin, kun lisäsin siihen tarpeeksi paljon kanelia ja kaakaota.  Lisäily kannattaa tehdä pikkuhiljaa, ettei sävystä tulee äkkiä liian tumma.

Öljyt tekevät puuterista kiinteämpää ja hoitavat myös ihoa. Mitä enemmän öljyä sitä vähemmän puuteri pöllyää ja öljythän hoitavat ihoa. Eteerisillä öljyillä on jokaisella omia lisävaikutuksiaan. Esim. laventeliöljy (mitä itse käytin) kuulemma hoitaa rasvaista ja aknesta kärsivää ihoa. Öljynkin lisämisessä kannattaa olla varovainen, ettei hulauta liikaa (like i did), koska silloin koostumus kadottaa puuterimaisuutensa. Jos kuitenkin haluaa tehdä irtopuuterin sijaan kivipuuterin, öljyä tulee lisätä enemmän, jotta siitä saa sopivan kiinteän, mutta silti jauhemaisen massan.

Aineet eivät muuta käsittelyä tarvitse, kuin tasaiseksi seokseksi sekoittamista.

Vielä jauhemainen aurinkopuuteri

Puutereille on hyvä olla valmiina kannelliset rasiat, jos ne haluaa säilöä hyvin. Itse olen aika hamstraaja ihminen ja säästänkin yleensä kaikki vanhat puuteri- ja voidepurnukat. Nyt tuo tapa sitten osottautui hyödylliseksi ja minulla oli juuri sopivat purnukat molemmille. Irtopuuteri on heti valmis käytettäväksi, mutta kivipuuterin massa pitää painalle tasaiseksi ja tiiviiksi levyksi purnukkaan.

Lopuksi vielä kuvavertailua kuinka hyvin tälläinen kotikeinoin tehty puuteri toimii.

Viimeiseksi vielä varoittava kertomus epäonnistumisesta. Itsellä tosiaan ensimmäiseen aurinkopuuteri satsiin tuli lisättyä liikaa öljyä, kun en vielä sen lisäämisen suhteita ymmärtänyt. Massasta tulikin aivan liian öljyinen puuteriksi käytettäväksi. Muuta keinoa en keksinyt tilanteen pelastamiseksi kuin heittää puolet seoksesta pois ja lisäillä jäljelle jääneeseen massaan jauheita niin pitkään, että seos olisi sopivan jauhemaista. No yrityksen ja erehdyksen kauttahan sitä kuulemma parhaiten oppii, mutta silti harmittaa sen kautta tuhlata aineksia.

Muuten olen positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta ja kuinka hyvin tämä korvaa kaupasta ostetut puuterit. Niihin verrattuna tämä on myös monta kertaa halvempi valmistaa. Ensimmäinen meikkituote korvattu luonnollisemmalla vaihtoehdolla!

See ya!

Edit: tein vielä lisäksi äsken samalla menetelmällä poskipunan, mutta värinä käytin paria tippaa kotitekoista aroniamehua.

DIY: sun kissed skin

Vaikka omaankin suomalaiseksi suhteellisen helposti aurinkoa nappaavan ihon, joka hyvin harvoin palaa, en voi kieltää ettenkö minäkin olisi joskus itseruskettavilla lätrännyt. Etenki keväisin haluaisin ottaa varaslähdön, kun se vuodenaika nyt muutenkin pistää pään sekaisin. Talvella minulle on aikalailla sama muistutanko kalkkilaivan kapteenia vai maitovalasta. Ainakaan täällä Roissa kun talvella ei muutenkaan paljas iho hirveästi vilku. (Heaven, if you don't like to shave ur legs.)
Nyt on kuitenkin turhaa puhua kummastakaan vuodenajasta, koska on heinäkuu eli kesä parhaimmillaan. Minulle tämä keskikesä merkitsee tällä hetkellä enimmäkseen aikaisia herätyksiä ja sisätiloissa työskentelyä niin en kovinkaan paljon auringon syleilystä ole saanut nauttia. Alkukessälläkin tavoitettu hyvä bronza on kulunut jo aika päivää sitten pois. Ajattelin, että kai se kalpeus sitten on vaan minun kohtaloni ja turha sitä on itkeä. Solariumiin kun en suostu ikuna menemään ja enää en suostu itseruskettaviakaan ihooni tunkemaan. Ei kiinnosta tunkea kroppaa täyteen kemikaaleja vain siksi, että näyttäisi umppalumpalta. Etenkään sen jälkeen kun eniten käyttämäni itseruskettava vedettiin myynnistä "vaarallisen suurien pitoisuuksien" takia..
Mutta!
Umppalumpalta näyttäminenhän on aika siistiä, joten päätin huvin vuoksi tutkailla interwebsin maailmaa, jos sieltä ruskean ihon reseptin löytäisin. Ja niinhän se on, se mitä ei löydy googlesta on mahdottomuus. Näitä brunaihon kikkoja löyty aika paljonkin, joten pakkohan niitä on kokeilla.

Lopulliseen versiooni päätin napata parhaat suositukset ja yhdistää niiden ainesosat ihka omaa itseruskettvaani varten.

And this is how it goes!

Tämän taikaliemen tarvikkeet ovat hyvin yleisiä, perusjuttuja keittiössä, joten niiden hankkimiseen ei tarvitse käännellä hirveästi kiviä. Tähän tarvitaan siis:

16 oz. (4,7 dl) vettä

8 pussia mustaa teetä

1 rkl vanilijasokeria 

1 tl kanelia

1 tl tummaa kaakaota

Teen, kaakaon ja kanelin määriä voi vaihdella sen mukaan minkä sävyn haluaa aikaiseksi, mutta itse lähin liikenteeseen tälläisestä "perusohjeesta". Yleisesti sanottakoon, että tee itsessään luo tietynlaisen sävyn, kaakao tuo syvyyttä ja tummuutta ja kaneli lisää värin "hehkua".

Aluksi yhdistin mausteet ja veden kattilaan, minkä jälkeen kiehautin seoksen. Tämän jälkeen kaadoin kuuman veden teepussien kanssa samaan astiaan ja annoin niiden hautua äbäyt 10 minuuttia. 

Seuraavassa vaiheessa totesin tuon teekannun loistavaksi. Hauduttamisen jälkeen oli nimittäin helppoa siivilöidä neste erilleen vain painamalla tuo mäntä alas, eikä tarvinnut erikseen miettiä kanelin ja kaakoan jäämien pois siivilöintiä.

Keitoksen pitää antaa jäähtyä rauhassa viileäksi tai iholle siedettävän lämpöiseksi, tässäkin ruskettautumisessa voi myös polttaa itsensä.

Jäähtymisen jälkeen laitoin nesteen vielä pieneen tyhjään spraypulloon, jotta läträäminen helpottuisi enkä sotkisi koko tienoota.

 No toimiko tämä sitten?

Holy shit, toimihan se! Lopputulos näyttää jopa yllätävän luonnolliselta ja erokin on aika selkeä. Jos nyt jostain pitäisi huomauttaa, niin tämäkin tökötti reagoi iholla samalla tavlla kuin selftannerit eli suosittelen lämpimästi ihon kuorimista ja rasvaamista ennen käyttöä. Toinen huomio, että olo on aika tahmea, vaikka stuffi on jo kokonaan kuivunut. Veikkaan, että syy on tuossa vanilijasokerissa. Voisi jättää sen seuraavasta kokkauksesta pois. Vähän hämmästelinkin alkuun, mikä vaikutus sillä on (paitsi tuoksu).

Oikealla siis meikän oikea ihonväri ja vasemlla kerran teebronzalla kuorrutettu väri.

Kestosta ja pysyvyydestä ei ole mitään käryä, eiköhän se tässä parin päivän aikana selviä. Tuota litkuakin tuli aika reippaasti, että sitä voi parin päivän ajan levitellä nahkaansa useammankin kerran. Mutta kätevää, kalkkiset kevät-, kesä- ja talvipäiväni ovat historiaa!

Lopuksi voisin listata tämän kokeilun hyvät puolet:
- Seos oikeasti toimii ja ihon värisävy muistuttaa selkeästi ruskettunutta
- Halpa, helppo ja yksinkertainen valmistaa
- Spraypullon avulla helppo levittää tasaisesti. Ei jätä luonnottomia rajoja ympäriinsä.
- Sopii myös kasvoille.

Nyt:

Hyvää yötä!

Edit: Nyt pari päivää tätä itseruskettavaa kokeiltuani, voisin kertoilla omia kokemuksiani. Väri on pysynyt ihossa tasaisesti muutaman päivän käytön ajan ja kestänyt jopa työpaikalla hikoilun. "Yllättäen " väri kuitenkin lähti suihkussa, mutta koska aine vaikutti pari päivää vanhanakin olevan vielä ihan käyttökelpoista sain sillä nopeasti uuden värin pintaan.

Scrub scrub

Heti ensalkuun haluan ilmoittaa näin julkisesti kiroavani itseni. Tuet silmissäni kiiluen ilmoitin itseni keväällä muutamaan kesätenttiin ja varmaan voitte jo arvatakkin, että kesä plus tenttiminen ei todellakaan ole hyvä idea. Tähän vielä ynnättynä karsea kesäflunssa, joka täyttää aivot räällä ja 38h työviikko, niin motivaatio modernien taiteiden opiskeluun on jo nollan alapuolella. Pakko se on kuitenkin yrittää, vaikka naama norsun sukupuoliaukkoa muistuttaen, koska kelalle takaisin maksu ei oikeen sovi meikän budjettiin.

Tästä purkauksesta aattelin nyt sujuvasti hypätä aiheesta seuraavaan, mikä ei millään tavalla liity edelliseen kappaleeseen. Paitsi noh, antoihan se hyvän verukkeen olla hetki taas ajattelematta lähestyvää tenttiä.
Elikkäs, vaikka nyt olen kemiallinen sinipää, ei se tarkoita ettenkö yhä haluaisi pitää kiinni periaatteesta korvata kauneudenhoitotuotteita kotikutoisilla menetelmillä. Yksi näistä on vartalonkuorinta-aine, joka on myös yksi helpoimmista tököteistä tehdä ja yksinkertaisemmillaan myös todella halpa.

Oma versioni koostuu seuraavista aineista:

1 dl ruususuolaa

1 dl hienoa sokeria

0,5 dl kylmäpuristettua kookosöljyä

0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Seikoitan mukaan yleensä myös pari tippaa punaista elintarvikeväriä, ihan vain saadakseni sörsselistä hiukan esteettisemmän näköistä. Väri ei kuitenkaan tartu ihoon.

Ainekset eivät sekoitusta enempää poppaskonsteja tarvitse ja se onkin heti valmis käyttöön. Sokeri ja ruususuola antavat karkean rakenteen, mikä kuorii ihoa. Lisäksi ruususuola sisältää paljon erilaisia mineraaleja ja tasoittaa ihon kosteustasapainoa sekä vähentää rasvaisuutta. Se on myös killeri aine mustapäitä vastaan, tämän takia seos sopii hyvin myös kasvojen kuorintaan, eikä ole liian "raju".

Oliivi- ja kookosöljyt hoitavat sekä kosteuttavat ihoa ja antavat pehmeyttä. Oliiviöljyn sanotaan myös kiinteyttävän ja se sisältää E-vitamiinia sekä antioksidantteja. Käytän tätä palttiarallaa pari kertaa viikossa ja iho on pysynyt todella pehmeänä. Heti käytön jälkeen iho ei myöskään ole kuivakka korppu kuin yleensä vartalonkuorinnan jälkeen ja ei näin ollen ole tarvinnut erilistä rasvausta.

Säästökuurilla aina ollessani tyydyn tekemään tämän seoksen pelkästään sokerista ja oliiviöljystä, mutta nekin hoitavat tehtävän vallan mallikkaasti. En siis todellakaan voisi kuvitella tällä saralla siirtyväni takaisin valmistuotteisiin.

Sonuja approves!

Ciao!

Blue is the warmest color

MYÖNNÄN! Menin huijaamaan itseäni ja käytin oikotieni onneen. Toisinsanoen siis tämän värin pohja ei ole saatu hippikonsteilla vaan kahdella värinpoistolla. (I burn in hell!)
Mutta (kyllä se kuuluisa "mutta") väitän, että hippikikoillani oli osa vaikutuksensa siihen, että sain "pelkästään" kahdella värinpoistolla sopivan värisen pohjan shokkivärille. Kerran ennen käynyt tieni läpi mustasta tukasta valkoiseen ja muistan kyllä hyvin, ettei se tie mitenkään helppo ole, siksi värinpoistoa olenkin karsastanut. Sininen tukka on sen verran paljon kuitenkin kummitellut unelmissa aina aika ajoin plus kun vielä satun olemaan niin kärsivällinen ihminen, niin päätin nyt uhrata jotain (hiukseni) turhamaisuuden alttarille.
Lipsahduksesta huolimatta aion jatkaa hiusten pesua niinkuin tähän asti, eli en käytä shampoita, lakkoja ym. tuotteita omissa hiuksissani. (okei, okei, sinistä väri kyllä tungen sinne aika ajoin)

Mutta

Rakastan tätä fledaa!